Muokkailen silloin tällöin tätä sivua, jota vanhat kaverini kaipaavat Rauman Lyseon ajoilta. Elimme yhdessä useita vuosia parasta nuoruuttamme. Meissä säilyi, kivusta ja särystä huolimatta, jokin "raumalaisuudesta" jakautuva geeni. Se vaikuttaa edelleen ryhmähenkisenä ja yksilöllisenä käyttäytymisenä toisiamme ja muitakin ihmisiä kohtaan. Kansatieteilijät sanovat sen juurten olevan Rauman fransiskaaniveljien opetuksissa. Olkoon sitten niin.
Poisnukkuneiden veljiemme muistelusivut ovat avattavissa tämän aukeaman alareunassa olevalla linkillä.
Käsittämättömän voimakkaat tunteet myllersivät sisuksissamme, kun kuuntelimme Tepan soittoa Palokunnantalon tornista! Ennen oli tunteet jalot ja sydämissä paukkui palot. Meidän 5A -63 joukkomme seisoo tuolla Nordean parvekkeella.
Tua Ganal peilin lailla sai ajattelemaan! Jouko Hovi sanoi sen näin:
- Kuvaan pysäytetty hetki sisältää roimasti hiljaista tietoa (äänekästäkin, kuten kokouksesta muistamme).
- Miehet meren rannalla - mahdollisuuksien murros, jota meri ulottuvuuksineen aina symboloi.
- Maailma on auki, mutta kotisatamakin vetää puoleensa.
- Tavataan kenties harvakseltaan, silti keskinäinen yhteys on säilynyt.
- Satamassa näyttää hiljaiselta, minkä voisi halutessaan linkittää elinkaaremme vaiheeseen.
- Joukossamme on sekä toimijoita että tarkkailijoita.
Kalevalaista kansaa vuonna 1963 omassa luokassa välitunnilla. Tästä kuvasta tuli "klassikko" - se uusitaan jokaisessa kokontumisessamme!
Tunnelma sama - vain Kössi, Vennu ja Pena puuttuivat tällä kertaa! Kuva on otettu Vuojoella vuonna 2008.
Joku meistä tunkeutuu maan ytimeen, joku valtaa merten saaria, joku taas kääntää kynällä maailmoita! Kuva julkaistu KMJ Olkiluodon luvalla (Eurajoki TVOn rakentajia)
Mutta ei se nyt mitään, jos toiset ovat sairaina tai liian kaukana - muistot pitävät kaikki kasassa.